Mannussa on useita jumalia, joihin suurin osa oppii uskomaan vanhempiensa ja yhteisönsä mukana. Uskonto ei ole niinkään uskon asia, vaan totisinta totta: Jumalat ja vähemmät jumalat eivät ilmene ehkä samalla tavalla kuin vaikkapa vuodenajat tai eläimet, mutta he ovat yhtä lailla arkinen osa elämää ja löytyvät niin fyysisinä ilmentyminä kuin tarinoina ja tapoina.
Jumalolennot jaetaan vanhoihin jumaliin, vähempiin jumaliin ja jumaluuksiin.
VANHAT JUMALAT
Vanhat jumalat eivät asuta Mantua eivätkä ilmennä itseään millään fyysisellä olomuodolla. Voidaankin ajatella että vanhat jumalat ovat jo ajastamme eteenpäin siirtyneet, mahdollisesti jopa kuolleita, ovathan he olleet aikojen alusta asti ja muokanneet maan sellaiseksi jona se tunnetaan. Vanhat jumalat ovat luojia, jotka eivät anna eivätkä ota: heille kaikki on samanarvoista eikä ole oikeaa eikä väärää. He ovat muunmuassa vähempien jumalien luojia.
Risilvas
Maailmankäärme, se joka magian kansalle langetti. Risilvas oli ensimmäinen eläin joka luotiin Mantua asuttamaan. Jumalaisen vahingon kautta siitä tuli aivan liian suuri kulkemaan maan pinnalla, mutta siihen jo kiintyneenä sen jumaläiti ei tahtonut lastaan muuttaa tai tuhota, vaan asetti käärmeen taivaankannen ja maan väliin. Risilvas kulki niin lähellä maata että se osui toisinaan vuoriin ja puihin, naarmuttaen sen suomuista vatsaa.
Risilvaksen kohtaloksi koitui kuolevainen Radann, kunnianhimoinen metsästäjä. Radann valmisti peruskalliosta nuolen, jonka hän ampui jousellaan Risilvaksen vatsan naarmuun. Nuolen tekemästä haavasta roiskuva veri levisi maahan ja roiskui kauaskin, kivusta huutava käärme kiemurteli pakoon tähtien taakse.
Risilvakseen uskova kansa on muodostanut Maailmankäärmeen kultin, joka tunnetaan melko fanaattisena maagien joukkona, joka uskoo Risilvaksen saapuvan vielä takaisin,
Aurinko
Paistaa
Yö
Nukkumaan
Verikuu
Hyiiii
Vähemmät jumaluudet
Plöta
Ateismi
Jumalanpilkkaa
